Aavistus keväästä, sen ensimmäinen merkki

Niin se vain on, että tästäkin talvesta taidetaan selvitä. Kauden lähestymisen ensimmäinen merkki on ihan edessä, GoExpo.

Messut ovat aina hienoja. Tapaa vanhoja kavereita ja saa uusia. Pääsee speguloimaan lähestyvän kauden uusista kujeista ja kokeilemaan markkinamiesten tuoreimmat petkutukset. Se niissä kuitenkin on ihan parasta, että sipuliin heräilee sellainen viehättävä kutina, tietoisuus siitä, että ensimmäiset heitot ovat ihan käsillä…

Saan taas kunnian olla Cursorin (Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö) osastolla rekvisiittana. Sidon perhoja kolme päivää. Jos siis haluaa nähdä Pitkänaaman syntyvän, kannattaa etsiytyä paikalle.

Capt. Markus

Maakrapujen kalastusmessut

Taas on se aika vuodesta, kun saa harmitella perhomessujen ajankohtaa, vuodesta toiseen sama laulu. Ovatko nuo Manselaiset tosiaan niin maakrapuja, etteivät ymmärrä, että kalastuskausi avataan juuri kyseisenä viikonloppuna? Paikoin on jo avattu. Kevät on niin hieno ja lyhyt sesonki, että tuntuu masentavalta menettää siitä yksikin viikonloppu.

No, oli miten oli, pakkohan sinne on mennä. Samaan aikaan, kun hauet tutustuvat kutulahtiin ja taimenet etsivät hyytävästä merestä lämpötaskuja, minä sidon The Ruffnecksien osastolla perhoja. Toisin kuin GoExpossa, jossa sidoin Putki-Haileja, sidon Tampereella haukiperhoja. Otan mukaani niin hauki- kuin taimenperhorasiani eli jos kiinnostusta löytyy, saan sitoa uudet kalastusperhot. Kaikki on siis kaupan.

Olennaista kuitenkin on, että tavataan tuttuja ja saadaan uusia. Ja jos haukiperhoartikkelista keksii kysyttävää, voi tulla moikkaamaan, niin vastailen ja näytän käytännössä. Luulen, että putkia saan ainakin sulatella useamman.

Messujen jälkeen vedetäänkin sitten roolivaatteet päälle ja aloitetaan kausi. Jokaisen vuoden, ehkä hienoin hetki on edessä… Kun ensimmäistä kertaa nostaa veneen plaaniin. Se tunne on aina yhtä huikea. Edessä odottaa uusi kausi ja uudet seikkailut!

Capt. Markus

Merta ja vavanrakennusta

Tämä on suuri askel teille, mutta vielä suurempi minulle. Vuosien haaveilun jälkeen ollaan viimein tässä. Ensimmäinen askel on otettu, ensimmäinen artikkeli on kirjoitettu ja julkaistu. Sitä ei vielä tiedä, mihin tämä johtaa, mutta joitain kehyksiä olen kuitenkin päissäni miettinyt.

Tämä ei ole perinteinen blogi. Luulen, etten aio kirjoitella tarinoita tyyliin ”Kävin tänään vesillä. Oli vähän nihkeää. Pari tärppiä kuitenkin oranssiin matoon. Kanaa ei muuten kannata ottaa evääksi jos unohtaa haarukan… Ei nimittäin pysy siima sormissa”. Idea on kirjoittaa artikkeleita erilaisista neronleimauksista; niin omistani kuin muiden. Tällä hetkellä oletan, että teemat liittyvät lähes täysin hauen ja taimenen merikalastukseen sekä vavanrakennukseen. Toisaalta, olen myös takinkääntäjien kruunaamaton kuningas, eli ei sitä tiedä vaikka kirjoittaisin jotain jopa päivittäin. Oli miten oli, kaikki liittyy kuitenkin aina perhokalastukseen.

Artikkeileita kirjoittaessani oletan, että esimerkiksi perhosidonnan alkeet ovat lukijalla hallussa. Tarkoitus on myös käydä läpi koko vavanrakennusprosessi melko rankastikin vallitsevia esteettisiä ja toiminnallisia arvoja kyseenalaistaen.

Ai miksi keksiä pyörä uudestaan, miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki? No, jotta siitä tulisi vieläkin parempi, tai ainakin kauniimpi.

Capt. Markus