Hollow Deceiver

Älyttömän hieno perho

Voin kuvitella Mäkelän Teemun fiiliksen, kun hän tuskastuttuaan maraboun pyörittelyyn schlappeneiden eteen, keksi korvata pöpperöisen ja heikon höyhenen bucktaililla. Vaikka Marabou Deceiver mainio perho onkin, on Hollow Deceiver monin tavoin parempi sidos. Ei vähiten siksi, että HD:sta sitoo pienellä vaivalla huikean näköisiä, helppoheittoisia ja täydellisen profiilin omaavia kalaimitaatioita. Rakenteesta on myös todella moneksi, erilaisella bucktaililla, tinselien överikäytöllä tai vaikka painosilmillä, perhoa voi muunnella itselleen mieleiseksi.

Olennaista hyvän HD:n tekemisessä on laadukas bucktail, joka on sikäli kiusallinen materiaali, että sen laatu vaihtelee erittäin paljon. Kahta samanlaista häntää tuntuu olevan mahdoton löytää. Jopa samassa hännässä saattaa olla erinomaista pitkää ja pehmeää karvaa, mutta myös ihan liian lyhyttä, onttoa tai jäykkää. Olen päätynyt siihen, etten koskaan hanki bucktailia postitse. Menen kauppaan ja valitsen hännät, joissa on pisimmät ja pehmeimmät karvat. Ostan aina vähintään kaksi kutakin väriä. Kotona viillän nahkoihin vekkejä ja taittelen hännät muutaman sentin pätkiksi. Sitoessa valitsen sitten perhon koon tai sidottavan kohdan mukaan sopivimman materiaalin.

FL.Y & LP+C

Hollow Deceiver on myös, toisin kuin usein kuulee väitettävän, varsin kestävä sidos. Huolellisesti sidotulla perholla höynäyttää kymmeniä kaloja. Liimaa ei siis kannata säästellä. Suurikin HD on märkänäkin yllättävän kevyt eli helppoheittoinen, mutta keveyden saavuttamiseksi on karvoista poistettava käytännössä kaikki vettä imevä pohjavilla. Sidon perhon myös niin, että se tosiaankin on nimensä mukainen, ontto. Toisaalta en halua tehdä pallokalaimitaatioita, siksi en sido bucktailia ”kääntämällä”, vaikka hollow-tekniikka niin yleensä käsitetään. Haluan sutjakan ja eloisan oloisen kalaimitaation.

Sidon HD:t täyteen Liquid Fusionia, joka on tähän perhoon suorastaan täydellinen liima. En käytä pikaliimaa, kuten en muussakaan sidonnassani. Toisin kuin pikaliima, joka lipsahtaessaan yli sidoksen, tekee karvoista jäykkiä ja kovia, eli murtumisherkkiä, Liquid Fusion on elastista, mutta silti riittävän vahvaa.

FT

Aloitan aina paksulla langalla. Mikä tahansa kelpaa, värilläkään ei ole väliä, kunhan lanka on riittävän paksua kestämään tiukat kierrokset, jotta ensimmäinen sidos todellakin lukittuu koukulle.

HD1

Pyrstön sisään tulevan karvanipun voi leikata juuri niistä hännänpaloista, joille ei keksi muuta käyttöä. Ensimmäisen nipun tehtävä on vain pitää schlappenien profiili aavistuksen pulleampana. Siis, kurja, karkea, karva on erinomaista.

HD2Muutama tiukka kierros sidontalankaa riittää. Seuraavaksi karvojen tyveen iso pisara liimaa ja sidontaneulalla huolellinen survominen, kuitenkin varoen levittämästä liimaa sidoksen yli.

HD3Koko sotku umpeen muutamilla mahdollisimman tiukoilla kierroksilla.

Schlappenit voi asetella koukulle monella tapaa. Selät vastakkain tai päinvastoin, tai vaikka sekaisin. Käytännössa märät sulat kuitenkin lopulta ovat hyvin suoria, toki kaikkein jäykimpiä lukuun ottamatta.

HD4

6-8 sclappenia, niiden laadusta ja perhon koosta riippuen, on sopiva määrä. Edelleen liimaa saa olla vähintään paljon. Sidoksen viimeistelyä helpottaa, jos höyhenten tyvet sitoo hieman eri tasoon, siis alemmat pidemmiksi kuin seuraavat, ylimmät kaikkein lyhyimmiksi.

Tässä vaiheessa vaihdan langan 12/0 Benecchiin, joka on ohuutensa takia paljon miellyttävämpää käyttää, mutta silti riittävän kestävää bucktailin lukitsemiseen. Liquid Fusion kuitenkin lopulta varmistaa kaiken.

HD5

Tiedän yhden haukimiehen, joka ei koskaan sido perhoihinsa tinseliä. Hän saa silti kaloja siinä missä muutkin, kenties paremminkin. Niin tai näin, tapaan kuitenkin sitoa omiin perhoihini vähintään pyrstön sivulle tuplatut Lateral Scalet, tai jotain muuta vastaavaa leveää tinseliä. Usein levitän normaalia helmiäisflashabouta kauttaaltaan koko sidokselle.

HD6Tinselien päälle vielä nippu bucktailia, joka saa olla niin pitkää kuin on saatavilla. Taas liimaa karvojen tyviin, sidoksen vuoraus langalla ja…

HD7…homma alkaa jo näyttää perholta.

HD8Lopuksi koko sidos vuorataan dubbingilla. Tähän voi käyttää lähes mitä tahansa; Antronia, hyljettä, Wing’n'flashia, tai Super Brightia, kuten kuvassa… Dubbingin pyöräyttäminen loopille helpottuu huomattavasti, kun ensin lukitsee siivestä sojottavat karvat ja tinselit. Kuvan klipsejä saa ainakin kukkakaupoista.HD9

Ensin taas liimaa runsaasti.

HD10

Tässä kohdassa irrotan koukun penkistä, siirrän sidoksen kuivumaan ja aloitan uuden koukun kanssa alusta. Sidon aina useampaa perhoa kerrallaan, koska haluan antaa liiman kuivua huolella.

HD11Taas niin pitkä nippu bucktailia kuin vain löytyy, eli jos se on leikattu edellisen vierestä, ylettyvät karvat noin sentin päähän edellisistä.

HD12Kiinnitys muutamalla napakalla kierroksella.

HD13Alapuolelle toinen samanlainen nippu. Painamalla peukalolla nippuja päältä, ne saa ikään kuin aukeamaan ja karvat levittyvät tasaisesti ympäri koukun. Langan kierroksia jatketaan kohti alle jäävää dubbingia niin, että karvat saavat sopivan kulman.

HD14Taas tinseliä, niin sivuille kuin päällekin.

HD15Seuraava dubbing, tällä kertaa Wing’n'flashia. Ja alle tietenkin liimaa, paljon.

HD16

Lisää bucktailia, taas hieman lyhyempänä kuin edelliset.

HD17Bucktailin päälle tinseliä, sidokselle hurjasti liimaa ja taas uusi dubbaus.

HD18

Viimeisen dubbauksen eteen tarvittavan tilan määrä riippuu kokonaan sormien näppäryydestä ja siitä, minkä kokoisen pään haluaa perholle tehdä. Liian pieni tila aiheuttaa kuitenkin vaikeuksia, joka saattaa johtaa pinnan kiristymiseen…

HD19Viimeisten bucktailnippujen kanssa ei kannata ahnehtia, karvoja on helppo lisätä. Taas kuitenkin aavistuksen edellisiä lyhyempiä karvoja.

HD20Perhon visuaalisen ilmeen kannalta on tärkeää, että bucktailia on riittävästi peittämään alle jäävä dubbing. Yllä olevassa kuvassa on siis liian vähän…

HD21… Eli lisää karvoja, niin alas kuin ylöskin.

HD22

Ja vielä kerran, oikein kunnon klöntti liimaa ja huolellinen survominen sidontaneulalla.

HD23Ennen viimeistelyä, sidontalangalla pään ”hahmottelu”.

HD24Varsinainen pää sidotaan jollain paksulla, värillisellä ja kovaa vetoa kestävällä langalla. Sidokselle voi halutessaan liimata pienet tarrasilmät, mutta olen jostain syystä ihastunut Carrie Stevens -tyylisiin ”silmiin”. Siis, lanka tussilla mustaksi noin 15 cm matkalta ja silmän pyöritys paikalleen.

HD25

Puuttuu enää uv-liima.

HD26Valmis Hollow Deceiver, yhdenlainen Firetiger, 23 cm. Koukku, Varivas Bigmouth 5/0.

 

HP&PLG

PG&SG

O&GO

W&B

W&FG

W&R

P&CH+FLB

W&P+P

6 ajatusta jutusta “Hollow Deceiver

  1. Moro! Käytätkö haukea kalastaessa lainkaan tummempi sävyisiä perhoja, mustaa, ruskeaa, tumman sinistä?

    • Moit… Erilaiset oliviit taitavat olla tumminpia mitä käytän. Mustia olen toki joskus kokeillut, ilman sen kummempaa menestystä. Ensi syksylle aijon kyllä tehdä uudenlaisen mustan viritelmän kokeiluun…

    • Pahus.. aika vähän tullut haukea tänä syksynä kalastettua. Onnistumisia vieläkin vähemmän. Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Vastaa käyttäjälle Tatu Häm Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>