Pitkänaama

Hyperrealistinen Trutta-imitaatio

Päivitys 3.3.2014

Kuinka pitkälle hullun idean voi viedä? Voiko pidemmälle?

PN 1

Homma karkasi täydellisesti näpeistä. Aluksi idea oli tehdä realistinen Trutta-imitaatio, mutta innostuin niin, että tehdäkseni siitä todellakin hyperrealistisen, päädyin hankkimaan samat värit ja kimalteetkin kuin esikuvissa. Pintakäsittelykin on sama. Ruiskumaalaamisen sentään jätin pois. Siveltimellä ja suttaamalla värjätyt Trutat ovat muutenkin suosikkejani.

Muutin samalla rakennetta niin, että hidastaakseni uppoamisnopeutta sidon rungon sisään foamia. Nyt perholla pystyy kalastamaan kahlaavakin kalamies, ei tosin ihan kaikkein matalimmilla rannoilla.

Megakiitos tietysti myös sinne, missä E.V. Trutasta on eniten tietoa… Tänx, Janne…!

PN 3

PN 7

PN 2

PN 5

PN 4

PN 6

PN 11

PN 9

PN 8

PN 10

PN 12

Yllä olevassa kuvassa näkyy käyttämäni koukun rigaus.

Alkuperäinen artikkeli 15.2.2013:

Sain kesken kuumimman kalastuskauden puhelun kaverilta, jota voi kutsua erittäin meritoituneeksi meritaimenen kalastajaksi: ”Tee mulle muutama Trutta-imitaatio”. Kokenut koneonkimies oli siis innostunut perhokalastuksesta ja ajatteli asian vähintään fiksusti. Kaikkihan Trutan maineen tuntevat ja tietävät, että kyseinen uistin on kovin peli meritaimenelle koskaan. Ja jokainen perhokalastaja tietää, että loppupeleissä perho on aina uistinta tehokkaampi. Eli jos onnistuisi yhdistämään molempien parhaat puolet, ei voisi kalantulo olla enää varmempaa…

Koskaan en ole taimenelle lusikkaa heittänyt, mutta olen toki Truttia salaa ihaillut. Sain muutaman kuvan, joista piti värimallia ottaa. Kaupassakin kävin puolisalaa valikoimaa ihmettelemässä. Hämmentävän hienoa käsityötähän nuo ovat. Niin hienoa ja perhomiehelle vierasta tekniikkaa maalaaminen on, että piti jopa ottaa puhelu Truttien valmistajalle, Koiviston Jannelle. Sain hyviä vinkkejä ja kuulin yllättäviä ratkaisuja. En ollut koskaan edes ajatellut, että vieheitä voisi maalata ihan perusvesiväreillä. Pakko myöntää, että maalaamisessa on vielä paljon opeteltavaa, mutta kaloille perhot kyllä kelpasivat heti ensimmäisistä versioista lähtien.

Pitkänaama on tavallaan taas vain yksi kehitelmä perinteisistä salttiperhoista. Omaa versiotani Hailista siis kehittelin vieläkin pidemmälle. Perusrakenne on sama, mutta itseäni on aina harmittanut, että erinomaisuudestaan huolimatta esimerkiksi Haili tai Drags Devil näyttävät vaikkapa kolmipiikiltä aivan yhtä vähän kuin Red Tag näyttää minkään lajin vesiperhosen pupalta. Ja imitoinnistahan perhokalastuksessa on usein kysymys. Pitkänaama on kuitenkin niin omintakeinen konstruktio, että rohkenin antaa sille oman nimen.

Kalastan nykyään pelkästään vapaasti roikkuvalla koukulla. Kasin tai kympin ohutlankainen kolmihaara on oikein sidotussa Putki-Hailissa tai Pitkänaamassa käytännössä sotkeutumaton. Tartutus- ja ylössaantiprosentti on sitä luokkaa, ettei sitä edes kehtaa tähän kirjoittaa….

Putki: FD tai Propellerfly Inside medium ja Outside medium, Sidontalangat: Valkoinen 12/0 Benecchi ja monofiili, 0,3 ja 0,1 lyijylanka, jälkivalaiseva uistinteippi, fluoritussi, vesivärit, Bucktail, Flashabou, Flexi-Cord, 4 mm tarrasilmät, UV-liima.

Leikkaa 40 mm pätkä paksumpaa putkea. Yhdistä siihen ohuempi putki ja katkaise se 15 mm pituiseksi. Sulata lopuksi kumpaankin päähän sievä kaulus.

Pyöritä liitoksen tyveen ensin kaksi kierrosta paksumpaa lyijylankaa, jatka ohuemmalla niin, että painotus ylettyy hieman ohuemman putken puolenvälin yli. Painotuksen määrään vaikuttaa toki siiven ja pyrstön tuuheus. Olennaista on, ettei perho pitkässäkään pysäytyksessä vajoa pyrstö edellä. Seisovaan veteen sidotussa putkiperhossa tasapainottamisen vaikeus on ainoa heikkous verrattuna koukkuversioon.

Lukitse painotus sidontalangalla ja päättele lanka piilosolmutyökalulla. Älä käytä jatkossakaan esim. pikaliimaa. Se on sekä myrkyllistä, että tässä perhossa ihan turhaa ainetta. Pikaliima myös plokkaa UV-liiman. Vaihda sidontalangaksi monofiili, 0,06-0,09 mm on sopiva paksuus.

Alusrungoksi voi laittaa lähes mitä vain; Tinseliä, Mylaria, Flatbraidia, tai voi käyttää pelkästään värillistä putkea. Tärkeää on kuitenkin jättää rungon takaosaan muutaman millin vapaa alue. Edestä alusrungon tulee ylettyä peittämään paksumpi lyijylanka.

Varmista teippi symmetrisillä kierroksilla monofiilia. Teippiin saa jäädä sauma. Päättele monofiili.

Käännä putki niin, että teipin sauma tulee suoraan ylöspäin. Poista terävällä askarteluveitsellä takaosan kaulus putken yläpuolelta.

Leikkaa nippu Bucktailia ja poista siitä pohjakarva. Älä tasaa karvoja. Käytän Pitkänaamaan pelkästään häntien keskiosan tummia karvoja. Suosin harmaita, oliiveja ym. tummempia värejä, jotta perhon runko tulee paremmin esiin. Sido nippu muutamalla tiukalla kierroksella mahdollisimman tarkasti aivan putken tyveen.

Sotke karvanipun tyveen hieman UV-liimaa, mutta älä valota sitä.

Tuplaa pyrstön päälle muutama tinseli ja peittele pyrstön tyvi sidontalangalla.

Tuplaa rungon yläpuolelle ”täytettä”. Tähän voi käyttää lähes mitä vain, mutta suosin itse valkoista keinovillalankaa, joka muuttuu liimauksessa läpikuultavaksi. Etuosa kannattaa kiinnittää monofiilillä, sidontalanka saattaa tulla myöhemmässä vaiheessa näkyviin. Täytteen voi myös jättää pois, jolloin rungosta tulee lähes läpinäkyvä.

Sido alapuolelle täyte ilman tuplausta. Pyrstön tyven ja täytteen väliin tulee jäädä pieni kolo Flexi-Cordin sidokselle.

Mittaa sopiva pätkä Flexi-Cordia. Hyvä mitta on vain aavistuksen pidempi kuin runko, jolloin sitä joutuu hieman tiukkaamaan. Näin rungon profiilista tulee solakampi.

Sido etuosa tiukasti alle jäävän teippauksen tyveen ja päättele lanka.

Vedä Flexi-Cord haluaamaasi tiukkuuteen ja sido takaosa monofiililla mahdollisimman vähillä kierroksilla, aivan putkeen sulatetun kauluksen tyveen. Päättele sidos.

Käännä sidos kyljelleen ja turauta sille reilu läjä UV-liimaa. Hiero/survo liima Flexi-Cordin sisään sidontaneulalla. Tämä kannattaa tehdä samalla sidosta pyörittäen. Liiman oppii melko nopeasti annostelemaan niin, ettei sitä tarvitse myöhemmin lisätä eikä sitä toisaalta jää ylikään. Älä levitä liimaa takaosalla monofiilisidosta pidemmälle.

Valota liima, kun runko on täytetty niin, ettei siinä enää näy kuplia. Flexi-Cordin läpi tunkeutuneet karvat on helppo polttaa sytkärillä valottamisen jälkeen.

Käytän pelkästään Loonin UV-liimaa, koska se on ainoa, jonka olen saanut toimimaan niin, ettei kovettuneen liiman pinta jää tahmaiseksi. Varmistan kuivumisen laittamalla perhon toviksi Claes Ohlsonilta ostamani lasten discovalon sisään ”uuniin”. Muutama minuutti riittää, mutta uunin voi antaa porottaa tunninkin, jos haluaa käydä saunassa tai sanomassa tyttöystävälle pari kaunista sanaa.

Seuraavaksi alkaa suorastaan dramaattisen epäperhonsidonnallinen vaihe, värjäys. Tämän voi toki jättää tekemättäkin, jos alusrunko on tehty mieleisillä väreillä. Tai jos tuntuu siltä, että viimeistään nyt mennään liian kauas perinteisestä perhosidonnasta.  Periaatteessa pelkillä tusseilla pääsee jo pitkälle. Kuvan keltainen on flouritussia.

Keltaisen päälle olen sotkenut vihreää ja mustaa vesiväriä, joka on sikäli mainio aine, että jos maalaus menee pieleen, se on helppo pestä pois.

Valmiin maalauksen päälle ”lakataan” UV-liima. Loonia kannattaa olla käytössä kaksi pulloa, toisen nokassa ohut annosteluputki ja toisessa sivellin. Teen lakkauksen siveltimellä kahdella mahdollisimman ohuella kerroksella. Välissä valotus vain loonin omalla lampulla. Lopuksi perho laitetaan taas toviksi uuniin.

Leikkaa Bucktailista nippu, jonka pisimmät karvat ylettyvät aavistuksen oletetun koukunmutkan yli. Käytä vain tuulikarvoja. Siipi, kuten pyrstökin, pitää ajatella hieman eri tavalla kuin perhoissa perinteisesti. Näen ne enemmänkin leijuttavana laskuvarjona kuin elävänä osana perhon profiilia. Siipi on hyvä sitoa mahdollisimman leveäksi eli osittain myös perhon sivuille. Lukitse siipi samalle tasolle kuin alempi Flexi-Cordin sidos eli aivan alusrungon teippauksen tyveen.

Kuten pyrstölle, tuplaa siiven päälle muutama tinseli, mutta älä laita tuplauksia siististi päällekäin siiven sivuille, kuten yleensä opetetaan. Pitkänaama on kalastusperho, jos tinseleitä käytetään saavat ne välkkyäkin. Eli sido tuplaukset reilusti ristiin yli siiven.

Pää tehdään pyörittämällä tinseliä aivan samoin kuin jos sen tekisi sidontalangasta. Krinkle Mirror Flash on hyvä valinta, jos pitkiä helmiäistinseleitä ei ole saatavilla. Ellei yksi riitä, jatka toisella. Päättele piilosolmulla.

Myös pään voi värjätä. Tässä tapauksessa samoilla väreillä kuin runkokin, alle keltaista fluoritussia ja yläpuolelle vihreää. Silmien tarrat saattavat pettää kesken pään liimauksen, siksi ne on hyvä varmistaa muutamalla kierroksella monofiilia.

Lopuksi pää lakataan UV-liimalla, aivan kuten runkokin. Homma käy helposti, jos on kokemusta epoxista. Itseasiassa helpommin, koska enää ei tarvitse pelätä tai odottaa liiman kuivumista. Perhon sivuilla ja alapuolella liimaa voi levittää hieman myös rungolle.

Fikkarilla valottamisen jälkeen perhon naama taas hetkeksi uuniin.

Pitkänaama alhaalta.

Ja lopulta valmis Pitkänaama.

Tältä Pitkänaama näyttää käytettynä. Siipi ja pyrstö on tehty sekoittamalla harmaata ja sinisen Bucktailin keskiosan karvoja.

4 ajatusta jutusta “Pitkänaama

    • Ei mene enää pitkään… Tampereen messsujen jälkeinen lauantai viimeistään. Eli tasan 55 päivää. Nyt tuntuu siltä, että tästäkin talvesta selvitään…

  1. Aivan mahtavan hienoja virityksiä nämä Pitkänaamat!!! Mistähän mahtaa fluorisoivaa tussia saada?

    • Täytyy sanoa, etten muista, mistä tuli ostettua… Mutta luulen, että puhelu vaikka Spayclaveen auttaa. Jos ei siellä ole, osaavat varmasti neuvoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>