Slinky-Putki

Aftm 9 x 17 cm / 23 g = Tarkoituksenmukainen haukiperho

Paraskin haukiperho on silti kompromissi

Hauen kalastus kulminoituu unelmaan suuresta kalasta. Kiusallinen totuus kuitenkin on, että suuri hauki tuskin koskaan ruokailee sen kokoisilla kaloilla kuin mitä perholla pystyy järkevästi imitoimaan. Siksi olennaista on, että kalastaminen on muuten tehokasta eli tarkkaa, nopeaa ja suhteellisen vaivatonta. Tuo tarkoittaa kompromissia, jossa kalastajalla on voimia huiskia vapaa, joka jaksaa heittää siimaa, joka taas kantaa materiaalin luomien rajoitusten puitteissa mahdollisimman suurta perhoa.

Vartavasten hauen kalastukseen kehitetyt vavat ja siimat eivät enää ole ongelma. Nykyaikaisilla paketeilla heittää jo lähes mitä tahansa. Olennaisempi kysymys on, kuinka rakentaa mahdollisimman suuri perho niin, että se oikeasti ui. Slinkyfibreäkin saa niin pitkänä, että kuka tahansa voi muutamassa minuutissa sitoa jopa 40 cm sudin. Ja toki tuollaisille valaalta näyttäville ja niiden kaltaisen uinnin omaaville perhoille saattaa jopa olla hetkensä.

Jokainen heitto on askel lähemmäs seuraavaa isomusta. Ja jokaista isompaa kalaa kohden joutuu koukuttamaan lukuisan määrän pikkuhaukia. En usko, että suuria haukia saisi enemmän valtavalla perholla. Kokonaispaketti ratkaisee; vapa, siima ja perho joilla jaksaa kalastaa tarkasti ja keskittyneesti mahdollisimman monta paikkaa, tuottaa varmasti pitkällä aikavälillä paremman tuloksen kuin valtava perho, jonka heittäminen ja uitto on uuvuttavan raskasta suorittamista.

Slinkyn, Mirror Imagen tai vastaavan keinomateriaalin ongelma on, että sidoksen lähestyessä 20 cm sen uintiominaisuudet ja heitettävyys kärsivät. Perho tahtoo väkisin muuttua vedessä hinattavaksi villasukaksi ja ilmassa lentäväksi heittojarruksi. Toki nostamalla vavan luokkaa ja muuttamalla uittoa aggressiivisemmaksi, voidaan vaikuttaa kumpaankin, mutta silloin pitkäjännitteinen kalastustehokkuus taas kärsii.

Yhdeksänluokkaisella vavalla ja muutaman gramman ylipainoisella siimalla heittää helposti noin 17 senttistä keinomateriaaliperhoa, vaikka koko pitkän kevätpäivän. Ja tuon pituisen perhon pystyy vielä sitomaan varsin vähällä materiaalilla, profiililtaan umpinaiseksi ja uinniltaan eläväksi. Perhon ei tarvitse olla ”elävä” niin kuin materiaalit kuten Marabou yleensä käsitetään. Perhon hahmon pitää olla eloisa. Uinnin tulee olla hieman poukkoileva. On hyvä, jos pyrstö tekee aaltomaista liikettä ja nimenomaan sivuttain. Perhon pitää oikeasti luoda hauelle mielikuva väärässä paikassa toikkaroivasta helposta haukkapalasta.

Perhon pituus, tuo 17 senttiä, ei itse asiassa ole se syy, miksi pidän perhoa melko pienenä. Olennaisempaa on sen hoikkuus ja materiaalien suhteellinen niukkuus lopputulokseen nähden. Epoxin avulla pystyn pakottamaan sidokset korkeaan, kalamaiseen, profiiliin.

Perhon tartutusprosentti paranee myös huomattavasti, jos koukun saa sidottua perhon sisään, kuten normaalissa koukkuperhossa, mutta hieman taaemmas. Tämä vaatii askartelua, joka palkitsee varmasti. Etra myy Toppi nimellä vaaleaa, hauen kestävää muoviputkea, jota saa mm. koossa 2/4 ja 4/6 mm. Nämä yhdistämällä voi rakentaa konstruktion, joka taatusti vielä joskus tulee markkinoille nimellä BigFlyTubeSystem tai jotain vastaavaa. Vajaa kymmenen vuotta sitten minua pidettiin aivan hölmönä, kun yritin ehdottaa lyhyen aggressiivisella kartiolla varustetun haukisiiman valmistamista. No, nyt sellainen on joka merkillä.

Vuosia sitten kyllästyin totaalisesti siihen, että minulla oli rasiakaupalla erilaisia perhoja. Joka ainoa siis hieman erilailla sidottu ja eri väreissä. Päätin aloittaa täysin nollasta. Otin nipun Slinkyä ja sidoin sen putkelle ja katsoin miten se ui. Mietin mitä oikeasti siltä haluan… Tasapainon, heitettävyyden, uinnin, kestävyyden jne. Prosessi on tavallaan käynnissä yhä. Pelkästään materiaalien jatkuva kehittyminen edellyttää sitä. Mutta nykyään sidon joka ainoa perhon täsmälleen samalla tavalla. Näin hallitsen perhorasiaani ja tiedän tarkkaan mitä muutan, kun haluan kokeilla tai tarvitsen jotain erilaista.

”Röntgenkuva” on vain kärjistys. Esim. Slinkyfibre ja Mirror Image ovat hieman erilaisia sitoa. Pelkästään Mirror Imagessa on struktuuriltaan useita hyvin erityyppisiä materiaaleja. Teen myös usein ihan omia sekoituksia.

Joitain suosikkireseptejäni

Yllä oleva perho kantaa nimeä McLaren. Se on suorastaan säälittävä versio kaikkien aikojen parhaasta haukiperhosta, kalakaverini Tomaksen legendaarisesta Ongen Kohosta. Tomas ei ole mikään perhonsitoja. Ei, Tomas on niitä ns. saamamiehiä, jotka saavat aina ja eniten ja isoimmat. Tomas aloitti hauen perhokalastuksen ostamalla setin, pussin Steelhead Mirror Imagea ja Surf Candy Angel Hairia ja jotain Flashabouta. Tomas kietaisi nipun harmaata putkelle ja pinkkiä eteen, ja huiskaisi perhon kaislikon reunaan, johon se jäi kellumaan kuin vanha kunnon huonosti painotettu ongenkoho. Loppu onkin sitten historiaa.

Mirror Image on rakenteeltaan niin kamalaa pöpperöä, että tapaan plandata sen harmaalla Slinkyllä. Tuplausten ja kerrosten väliin tulee, kuten Tomas sanoisi, ”Jotain tinseliä, mitä nyt pöydällä sattuu olemaan”.

Toinen perho, joka ansaitsee etuliitteen legendaarinen, on Leimanin Arin legendaarinen Tånglake. Tällä, kuten Kohollakin, olen saanut pataan ja pahasti, olen toki laittanut niillä vahingon myös kiertämään. Jotta sitä voi kutsua Arin perhoksi, pitää se pääpiirteittään sitoa seuraavista materiaaleista: Red Fish Mirror Image, Shell Pink Wing’n'Flash tai vastaava (tästä Ari dubbaa rungon, itse sidon sen ”kiduksiksi” etusiiven sisään), punaiset silmät, keltainen tai valkoinen vatsa. Itse sekoitan Red Fish:n sekaan, ruskean Slinkyn lisäksi, oranssia Veniardin Mystic Hairia, koska kyseinen Mirror Image on täysin fluoresoimatonta. Kupariflashabout sopivat sinne myös. Perho viimeistellään vaaleammilla ja tummemmilla läikillä. Tånglakella olen onnistunut hienosti myös pitkillä ja ohuilla käärmemäisillä sidoksilla.

Jääsärki on perho, jolla sain ensimmäisen kymppini. Värit ovat ihan perushaukikamaa. Tämä on oikeastaan ainoa resepti, jonka tykkään sitoa hieman ”suttuisemmin”. Bucktail Whiteä ja kaikenlaisia sinisävyisiä tinseleitä, kuten Krinkleä, Flashabouta ja Miragea.

Ruotsalainen, KeSi, Swedu jne. on toinen resepti, joka väritykseltään on niitä ”pakko olla rasiassa” -perhoja. En ole tällä koskaan onnistunut mitenkään mullistavasti, vaikka se säännöllisen epäsäännöllisesti onkin päivän pelastanut. Syystä tai toisesta se vain aina pysyy mukana. Electric Yellow Slinkyä ja erilaisia keltaisia fluoresoivia kuituja.

Sateenkaariahven on kaikkein vanhin reseptini ja niitä harvoja, joita sidon Wing’n'Flash tai Angel Hair tyylisistä tinseleistä. Sateenkaariahvenessa väri on tietenkin Rainbow. Tinselin voi blandata monenlaisten Slinkyjen sekaan, mutta ehkä parhaiten ovat toimineet vaaleat kuten Off White tai harmaat Slinkyt, kuten kuvassa.

Pinkki-Vihreällä on myös useita nimiä. Eikä väri ole muutenkaan mitenkään tavaton. Värit voi kääntää myös toisinpäin. Hieno resepti, kertakaikkiaan. Eli ruma kuin perkele, mutta ihan pakko olla mukana vesillä. Tein ensimmäisen tällaisen vasta, kun kyllästyin kuuntelemaan Hollow Deceiver -kaverin mainospuheita. Sidon vihreän yleensä melko chartiksi.

Jos pitäisi valita myöhäiselle syksylle yksi resepti, se olisi aivan ehdottomasti tämä. Fluorikeltaisella vatsalla höystetty PuMu on jo vuosia ollut aivan ehdoton luottoperho loka-marraskuun pimeisiin keleihin. Punainen Slinky ei myöskään ole fluoresoivaa, joten sekoitan sen ja Mystic Hairin avulla eräänlaisen pinkille vivahtavan oman Mirror Imagen.

Fikkari on toinen syksyn luottoperho. Se on sidottu niin fluoresoivaksi, että loistaa marraskuun synkällä kelillä kuin taskulamppu. Ihan originaalin tekeminen on nykyään vaikeaa, sillä Misty Green Mirror Image ei enää ole samalla lailla fluoresoivaa kuin tullessaan markkinoille. Misty Greenin lisäksi Charttia ja Elecktric Yellow Slinkyä, charttia Mystic Hairia. Kaikki huolella sekoitettuina. Väleihin voi sitoa kaikenlaisia fluoresoivia tinseleitä ja keltaisia tai vihreitä Glow In The Dark -materiaaleja.

Slinky-Putken sitominen

Putken tekeminen on helppoa, vaikka toki hiukan harjoitusta vaatiikin. Tarvitset vain hiukan alle 2 mm paksun metallipuikon ja terävänokkaisen kuumailmapuhaltimen. Dremelin Versatip on tähän suorastaan täydellinen työkalu.

Katkaise paksummasta putkesta n. 20 millinen pätkä ja leikkaa askarteluveitsellä sen pää ”kruunuksi”. Aseta putket n. 8 mm matkalta päällekkäin.

Lämmitä liitoskohta huolella. Pidä huoli, että myös alusputki sulaa kirkkaaksi.

Puristele liitos pienillä pihdeillä niin, että muovit sekoittuvat toisiinsa. Jos putki jää hieman vinoon, kuten kuvassa, lämmitä liitos uudestaan ja oikaise se sormin.

Siisti liitos askarteluveitsellä. Takaosan seinämänkin voi leikellä ohuemmaksi. Jotta epoxi tarttuu muoviin kunnolla, raaputa putken pinta kauttaaltaan rikki rautasahan terällä. Katkaise takaosan ”koukunpitimen” pituudeksi n. 10 mm ja putken kokonaispituudeksi 55-60 mm. Sulata lopuksi putken päähän pieni kaulus.

Putken pitimeksi ei tarvita sidontaneulaa. Putken voi asettaa suoraan koukulle, mutta koukun silmän taakse pitää sitoa pieni tuki, jotta putki pysyy suorassa. Valkoinen sidontalankatuki näkyy osittain kuvassa heti putken takana

Perhon sitominen aloitetaan pohjustamalla putken takaosa Mylarilla. Kokonsa ja värinsä puolestä tähän soveltuu parhaiten Veniardin Pearl Mylar Pipin (large).Tuplaa noin seitsemän milliä putken päästä nippu Slinkyä (Bucktail White). Pidä huoli, että päälle kääntyvä osuus on hieman alle jäävää pidempi.

Sekoita keskenään ohuet niput Bucktail Whiteä ja Electric Yellowta. Tuplaa nippu edellisen eteen. Taas niin, että kerrokset ovat hieman pidempiä kuin aikaisemmat.

Tuplaa Elecktric Yellow taas edellisen nipun eteen, mutta nyt niin, että kumpikin puoli on samanmittainen ylettyen silti aavistuksen alemman nipun yli.

Sekoita keskenään Elecktric Yellow ja Chartreuse. Mittaa nippu niin, että alempi kerros ylettyy pyrstön pään tasolle. Tuplaus jää nyt hieman sitä lyhyemmäksi.

Viimeinen tuplaus on puhdasta charttia.

Vain muutama kierros lankaa per nippu riittää. Valkoinen 12/0 Benecci ei vie juurikaan tilaa ja se muuttuu liiman alla lähes läpinäkyväksi, silti turhia kierroksia kannattaa välttää.

Mittaa Flexi-Cord (3/8”) niin, että paikalleen sidottuna eteen jää noin 10 mm tilaa etusiivelle ja takaosan alareuna jää muutaman millin vajaaksi.

Sekoita viiden minuutin Epoxi (tai nopeampi jos olet hätähousu ja omaat riittävän tekniikan) ja levitä se siiven tyveen. Liima voi mennä viistosti niin, että ylempi chartti kerros liimautuu hieman pidemmältä kuin alin valkoinen. Hiero liima myös putken ympäri.

Aseta Flexi-Cord varovasti paikoilleen ja sido se putken etuosaan. Päättele sidontalanka.

Kokeile Epoxia puristamalla takasiiven tyvi etusormen ja peukalon väliin. Epoxi eroaa kaikista korvikkeistaan sillä, että sitä voi muotoilla sen kovettuessa. Venytä Flexi-Cord putken tyveen. Jatka puristelua kunnes Epoxi on kovettunut ja paketti on valmis. Putkelle aikaisemmin sidotun Mylarin tarkoitus on ”häivyttää” Flexi-Cordiin venyttämisessä syntyvät aukot putken alla ja sivuilla. Purista siiven tyvestä korkea…

… ja litteä.

Sekoita uusi Epoxi ja täytä Flexi-Cord. Varo sotkemasta siipeä. Epoxin voi maustaa pilkkiväreillä.

Mitä tiukemmaksi ja litteämmäksi Flexi-Cordin puristelee, sitä vähemmän sinne tarvitsee Epoxia.

Sido chartista Slinkystä etusiiven ensimmäinen nippu. Mittaa nippu niin, että se ylettyy takasiiven viimeisen nipun tasolle tai jää hieman alle. Jätä tuplaus taas hieman lyhyemmäksi. Sido tuplauksen väliin nippu Surf Candy väristä Angel Hairia tai Wing’n'Flashia. Tämä sidos kannattaa myös varmistaa esimerkiksi Liquid Fusionilla.

Sekoita chartin sekaan hieman Dark Greeniä ja toimi ihan samoin kuin äsken, mutta taas hieman lyhyemmät niput. Sido nippu osittain edellisen sidoksen päälle. Varmista sidos taas liimalla. Tähänkin väliin hieman Surf Candyä, jota sidon lähes jokaiseen haukiperhoon. ”Sellaista haukiperhoa ei olekaan, että se pinkkiä lisäämällä huononisi.”

Sekoita hieman tummempi nippu kuin äsken ja sido se taas mahdollisimman tarkkaan äskeisen sidoksen päälle. Levitä alempi kerros tasaisesti siiven ympärille, mutta sido tuplaus keskilinjaa mukaillen kuin perhon seläksi.

Tuplaa perhon alle noin rungon mittainen nippu oranssia slinkyä. Peitä myös sivut.

Tuplaa lopuksi tumman vihreää Slinkyä hieman parin edellisen nipun yli. Sido tuplaus ihan keskelle perhon selkälinjan mukaisesti. Ennen pään tekemistä kannattaa sidontalanka värjätä tussilla Slinkyjen värisiksi.

Sekoita taas Epoxi ja muotoile siitä sopiva pää niin, että liima ylettyy perhon alla Flexi-Cordiin asti, peittäen näin siiven sidokset.

Venyttele siipeä ja puristele sitä heti pään takaa, upottaaksesi liiman mahdollisimman syvälle. Hieman ennen liiman kovettumista, pyyhi ylimääräinen pois. Turha liima levittyy siipeen kuin purukumi hiuksiin.

Puristele pää sormien välissä mahdollisimman tiukaksi. Idea on taas pakottaa Slinky väkisin muotoonsa.

Tee Rei’ittimellä sopivan väriset silmät ja purista ne paikoilleen. Dibbaa silmiin sidontalakalla mykiöt.

Käy mykiöiden kuivumisen aikana jääkaapilla tai moikkaamassa tyttöystävää… Jos koskaan, nyt on myös hyvä hetki soittaa vaikka äidille.

Sekoita huolella kuplaton Epoxi ja viimeistele pää. Älä ylitä reunoilta edellistä liimausta, pää pysyy siistimpänä.

Melkein valmis perho ylhäältä. Paksuin kohta tulee olla hieman puolivälin etupuolella.

Valmis, yhdenlainen Fire Tiger.

Jokunen vinkki

Slinkynippujen päät kannattaa sulattaa ja nippuside katkaista lyhyeksi. Älä koskaan, ikinä katkaise kuituja keskeltä nippua.

Silmien väreiksi on kymmeniä vaihtoehtoja erilaisia tarra-arkkeja. Rei’ittimellä saa silmiä erittäin kätevästi. Jos ei pidä kuusimillisistä silmistä voi suurempia tai pienempiä hakata nahkapaskalla. Ja jos pitää 3D-silmistä, on niitäkin helppo tehdä dibbaamalla valmiiksi leikattuihin silmiin esimerkiksi Liquid Fusionia. Pintajännitys pitää liemen paikoillaan.

Kalastan tilanteen mukaan yksi- tai kaksihaaraisella koukulla. Pidän erittäin paljon VMC Barbarian Outbarb koukusta. Se on kevyt, helppo muotoilla ja muutenkin ärhäkän näköinen. Kaksihaarainen väkäsetön koukku on aivan yhtä helppo irrottaa kalasta kuin sinkkukoukkukin, mutta tartuttaa paremmin.

Kolmannen haaran saa sivuleikkureilla helposti irti. Ennen kutistesukan kuumentamista, levitän koukkujen väliä, jolloin kärjet kääntyvät hieman sisäänpäin. Silmää voi myös puristaa aavistuksen kapeammaksi, jolloin se sovittuu helpommin perhon sisään.

Capt. Markus

18 ajatusta jutusta “Slinky-Putki

    • Hyvä kysymys…
      Tuplaaminen on sitä, että jos teet kymmenen senttisen siiven, sidot kaksi kertaa pidenmmän nipun keskeltä ja käännät sen kaksinkerroin.
      Eli toisin kuin luonnonmateriaalien kanssa, voi keinomateriaaleja käännellä miten parhaksi näkee.
      Orava, kettu tai vaikka karhu tavataan sitoa tyvestä.

  1. Oletko ajatellut että tekisit slinkyn 5 – 8 senttisenä, siinä olisi realistisen näkoinen
    meritaimenperho kolmipiikin,silakan,hailin tai ambulanssin väreihin.Tämä slinky on
    muodoltaan enemmän pikku kalaa muistuttavampi.

    • Jep. Olen toki tehnytkin. Suurin ongelma on tuo slinkyn karkeus. Se ei oikein toimi siinä koossa. Turhan jäykkää kamaa. Mirrorista olen tehnyt taimenelle pieniä ”Kohoja”, mutta se sitten on taas sellaista sotkukamaa.
      Niin väsynyttä materiaalia kuin bucktail onkin, on se aika suvereenia kamaa keskikoon striimereihin. Kyllähän Hollow Deceiverin tapaiset ratkaisut on melko kaikkivoipia. Mielummin toki teknomatskuja käyttäisin…. en vaan ole onnistunut sitomaan kokeiluja pidemmälle yltäviä ratkaisuja.

  2. Saatavuus noissa ”barbaareissa” ei ollut parasta A-ryhmää, mutta valtameren toiselta puolelta tuli bullkipakkaus melko edullisesti, jotta nyt on koukkuja.

    Seuraava kysymys koskeekin putkien vaihtamista:
    Kuinka perhon vaihto tehdään mahdollisimman vaivattomasti? Johdattelua siihen, että esim. jos ei halua sitoa joka kerta yksisäikeistä titaaniperuketta uudestaan perhon väriä vaihdeltaessa?

    Mitä sinä olet päätynyt käyttämään?

    • Tuo onkin visainen ongelma. Tai no, siis mä en käytä minkäänlaisia ”kovia” perukkeita, pelkästään titaani- tai metallipintaisia vaijereita (esim. Predator). Mulla siis menee aina muutama sentti peruketta hukkaan. Jotain lukkoratkaisuja olen toki joskus miettinyt, mutta koska niitä ei millään saa putkista läpi, olen päättänyt olla niillä enää mieltä vaivaamatta. Olen vuosien saatossa muutaman kalan menettänyt perukkeen katkeamiseen, mutta aika teoreettista se on ollut.

    • En tietty. Käytän pehmeitä vaijereita. Mieluiten titaanipintaisia. Predator nimellä sitä on paljon myyty. Nykyään taitaa olla vastaava nimellä Tuf-Line, en ole testannut.

  3. eli ei joka kymmenes heitto kannata vaihtaa perhoa.. kallista tavaraa noi perukematskut jos pitää aina sitoa uudestaan. vai ootteko keksiny systeemin miten saadaan lukko kiinni tuohon?

    • No, kalleus on hiukan suhteellista. Rullalla kalastaa kuitenkin aika pirun pitkään. Ja solmun pystyy helposti tekemään niin, että siihen menee vain pari senttiä peruketta. Lukoista en tykkää yhtään, joten maksan mielummin perukkeesta. Enkä mä muutenkaan kovin paljoa perhoa vaihtele. Viisi perhoa päivässä on mulle jo aika paljon…

  4. okki!. kiitos vastauksistasi! mitä muuten tarkoitat kun sanot ”Sekoita uusi Epoxi ja täytä Flexi-Cord. Varo sotkemasta siipeä” mistä sä tuonne laitat liimaa? läpi vaan vai?

  5. Monenlaisia haukiperhoja olen uittanut ja sitonut mutta en ole oikeen mihinkään malliin ollut tyytyväinen. Tämä siis kunnes löysin vahingossa putkislinkyn.
    Sidontapenkki sauhuten olen koko talven sitonut erilaisia ja kokoisia slinkyjä. Kädet hikoillen odottelen kauden avausreissua ja samalla slinkyputkien neitsyt uittoa.
    Kiitokset siis Kapteenille mainiosta perhoreseptistä jota jopa aloitteleva sitoja pystyi kohtalaisesti seuraamaan.
    Itse ratkaisin putkenvaihto dilemman niin että paksussa ja nopeasti kartioituvassa monofiili leaderissa on päässä pieni pikalukko. Koukku on kiinni vaijerissa (pituus n.25cm) ja vaijerin toisessa päässä on pieni lenkki jonka mahtuu ujuttamaan putken läpi. Sitten enää simppeli *click* ja setti on valmis.

    • Mukavaa, että on apua ja iloa. Joku kaverini harrastaa myös noita ujutuslenkkejä. Vaikuttavat ihan toimivilta. Sehän näissä harrastushommissa olennaista on, että lukee, katselee ja kuuntelee, virittelee sitten itselleen sopivimmat vimpaimet.

  6. Laitappa uutena artikkelina tai lisäyksenä tähän muutamat ottivärit lisää. Erilaisia värejä toki löytää vaikka Busan värikartoista, mutta ainakin tässä artikkelissa esillä olleet on omaan silmään sen verran hyviä, että mielellään kopioisin muitakin värejä rasiaan!

    • Pahus, vasta huomasin, että olit kirjoitellut. Luulen, että aika vähiin jää nyt nuo Slinkyt, mutta kivaa, kun kiinnostaa. Seuraavaksi tullee Hollow Deceiver -meitzin tyyliin. Siinä sitten riittää värimallia. Varmaan joskus taas innostun slinkystäkin sitomaan… nyt on vaan niin paljon kaikkee muuta uutta, mitä pitää kehitellä.

Vastaa käyttäjälle jeppi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>